Syksyn ruokajuhlat

Syksy on sadonkorjuun aikaa

Syksyn tullen kesän maut säilötään pulloihin, pusseihin ja purnukoihin, ja kaikkea on yllin kyllin. Kaapit täyttyvät hilloista, mehuista, kuivatuista tuotteista ja pakasteista.

Myöhäissyksyllä järjestettävässä kekrissä kokoonnutaan yhteen notkuvien pöytien ääreen ja ihastellaan kesän ja syksyn ahkeran työn tuloksia.

Myös kelttiläistä perua olevan halloweenin voi muokata Suomeen sopivaksi: kurpitsalyhtyjen loisteessa on ihana nauttia kotimaisen luonnon antimista. Pimentyviin iltoihin valoa tuo lähestyvä joulun aika. Ensimmäisiä pikkujouluja vietetään jo marraskuussa, minkä jälkeen voi pikkuhiljaa virittäytyä joulun tunnelmaan.

Satokauden maut talteen

Loppukesä ja syksy ovat parasta aikaa tallettaa kesän maut purkkeihin pitkän talven varalle. Vain mielikuvitus on rajana marjojen, vihannesten ja sienten säilömisessä. Marjoista voi tehdä mehua, hilloa ja marmeladeja, ja erilaisista vihanneksista voi loihtia mahtavia lisukkeita erilaisten ruokien kylkeen. Marjoja voi myös kuivata tai hapattaa. 

Kasvikset ovat maukkaimmillaan tuoreina, jolloin niiden ravintoarvo on myös parhaimmillaan. Sadonkorjuun aikaan kannattaakin ujuttaa tuoreita kasviksia jokaiseen tarjottavaan ruokalajiin. Uuden sadon kasvikset kannattaa kypsentää niin, että ne eivät veltostu vaan jäävät napakan kypsiksi. Parhaiten se onnistuu höyryttämällä tai keittämällä kasvikset vähässä vedessä.

Omenoista syksyn parhaat herkut

Omenat ovat loppukesän ja syksyn odotetuimpia herkkuja. Eri lajikkeet kypsyvät eri aikaan, joten omenia on saatavilla kesästä aina alkutalveen saakka. Hyvinä omenasyksyinä kotiomenapuut saattavat kantaa omenoita usein enemmän kuin on tarpeen. Tällöin hedelmiä kannattaa käyttää mahdollisimman monipuolisesti. Omenaa voi lisätä vaikkapa leipätaikinaan, pataruokiin, lettujen täytteeksi ja muffinsseihin.

Helppo omenasose syntyy keittämällä paloiteltuja omenia vesitilkassa. Kun omenat ovat pehmenneet, ne soseutetaan, sokeroidaan ja pakastetaan. Parhaat soseet syntyvät happamista ja kovista lajikkeista. Omenat säilyvät sellaisenaan parhaiten kylmässä, noin 1–2 asteessa. Omenat tuottavat runsaasti etyleeniä, joten ne kannattaa säilyttää erillään muista kasviksista.

Riista tuo villiä ruokapöytään

Riistalihan tunnistaa sen tummasta väristä ja aromikkaasta mausta. Syksyisin metsästyskauden alettua voi hyvin varustelluilta lihatiskeiltä löytää erilaisia riistalintuja sekä pien- ja suurriistaa. Varmimmin riistasaaliiseen pääsee kuitenkin käsiksi tutun metsästäjän kautta tai lähtemällä itse jahtiin.

Suomessa on 26 riistalintulajia ja 34 muuta riistaeläintä, joiden metsästyskaudet alkavat syksyisin laji- ja aluekohtaisesti. Metsästykseen liittyvät alue- ja aikarajoitukset perustuvat eläinkantojen seurannan tuloksiin ja niiden tarkoituksena on varmistaa metsästyksen ekologinen kestävyys. Perinteisesti metsästyskausi alkaa vesilinnuista loppukesästä.

Metsästys harrastuksena

Metsästyksen päämääränä ei ole ainoastaan riistalihan saaminen, vaan se on monelle harrastus, jossa suhde luontoon on tärkeässä osassa. Metsälle mielivän täytyy suorittaa kirjallinen metsästäjätutkinto, jossa osoitetaan metsästykseen ja riistanhoitoon liittyvien säännösten ja määräysten tuntemus. Tämän jälkeen saa metsästäjäkortin, joka astuu voimaan riistanhoitomaksun suorittamisen jälkeen. Lisäksi hirvieläimien ja karhun metsästykseen vaaditaan ampumiskokeen läpäisemistä.

Nykyään myös korostetaan metsästämisen vastuullisen ulottuvuuden ymmärtämistä, minkä vuoksi eri metsästysmuotoihin on olemassa eettiset ohjeistukset.  Alueelliset riistanhoitoyhdistykset järjestävät valmentavia kursseja metsästäjätutkintoa varten sekä ampumakokeita. Suomessa metsästyskortin lunastaa vuosittain noin 300 000 metsästäjää.

Riistalinnut suosituimpia

Riistalinnut ovat metsästetyistä eläimistä suosituimpia. Pyydystetyin ryhmä on vesilinnut, joista yli puolet on yleensä sini- eli heinäsorsia. Metsäeläimistä eniten pyydystetään jäniksiä ja erilaisia hirvieläimiä.

Saaliin kaaduttua on sen asianmukainen käsittely tärkeää lihan säilyvyyden kannalta. Metsästyspaikalla saalis pistetään eli sen veri lasketaan, minkä jälkeen se suolistetaan eli vastaontelon sisäelimet poistetaan. Riistasaalista riiputetaan viileässä ja varjoisassa paikassa lihan mureuttamiseksi. Riiputusaika on jotain päiviä, ja se vaihtelee eläinlajeittain ja eläimen iän mukaan. Tämän jälkeen eläimet nyljetään, linnut kynitään ja niiden ruhot leikataan pienempiin osiin.

Nykyään monella metsästysseuralla on käytössään elintarvikehuoneiksi hyväksytyt nykyaikaiset lahtivajat, joissa riiputus ja leikkaus tapahtuvat. Mikäli metsästysseura toimittaa riistalihaa elintarviketeollisuudelle tai jatkojalostukseen täytyy ruhon kunto tarkistuttaa eläinlääkärillä. Metsästäjille järjestetään tätä varten lihan käsittelyyn liittyviä terveys- ja hygieniakoulutuksia.

Lihan omaa makua korostaen

Riista on vähärasvaista ja aromikasta, minkä vuoksi sitä ei kannata maustaa kovin vahvasti. Suolalla ja mustapippurilla pärjää mainiosti, mutta riistan maustamiseen sopivat myös yrtit kuten timjami ja rosmariini. Riistan valmistuksessa kannattaa myös inspiroitua eläinten omasta elinympäristöstä, sillä monet metsäsienet ja marjat sopivat hyvin riistan lisäkkeiksi. Riistalihaa voi käyttää monin eri tavoin ruhonosasta riippuen, mutta parhaimmillaan se on pitkään haudutetuissa pataruuissa.

Kekri arvostaa kotimaista satoa

Kekri on suomalainen sadonkorjuun juhla. Juhlaan antaudutaan lokakuussa, kun sato on saatu korjattua talteen ja on aika hengähtää. Ei tarvitse olla ammattimainen ruoantuottaja voidakseen antaa arvoa menneen kasvukauden tuloksille. Olipa satona parvekkeella kasvaneet yrtit, mummon lähettämistä mustaherukoista keitetty mehu, metsästä löytyneet suppilovahverot tai suoramyyntitilalta hankittu lampaan puolikas, on jokaisella syy juhlia kekriä! Kaupungissa satoa voi korjata lähiruokapiireistä, messujen, torien ja hallien myyntikojuista, erikoismyymälöistä ja kauppojen paikallisesti tuotetun ruoan valikoimista.

Ajan hermolla

Viime vuosina on pyyhitty pölyt unholaan vaipuneesta kekriperinteestä ja huomattu, että se onkin aivan ajan hermolla. Kekrin ydintä ovat lähiruoan ja ruoantuottajien arvostus, terveellisyys, ympäristöystävällisyys ja yhdessä tekemisen ilo. Kipinäksi juhlaan riittää irtiotto arjesta, yhdessäolo ja herkuttelu uudella sadolla, joka on syksyllä maukkaimmillaan. Kekri luo yhteisöllisyyttä yli sukupolvirajojen.

Karja sisään, jyvät laariin

Vanha kansa vietti kekriä, kun karja oli tuotu sisään, syysteurastukset tehty, jyvät saatu laariin ja juurekset kuoppaan. Notkuvien pöytien herkut kokosivat loka-marraskuussa yhteen koko yhteisön, ja juhlamenoihin liittyi usein tanssia, riittejä ja taikoja. Taioilla yritettiin ottaa haltuun tulevaisuutta ja sato-onnea. Uskomuksen mukaan kekrinä pöydän piti olla koreana aamusta yömyöhään, jotta talosta ei olisi loppunut ruoka seuraavana vuonna.

Kekrilampaalla karjaonnea

Nykypäivän kekrissä sekoittuvat vanhat kekriperinteet, pyhäinpäivä ja halloween, jolloin tärkeää on sadonkorjuu, naamioituminen ja vainajien muistaminen. Entisaikaan ruokaa tarjottiin niin omalle väelle kuin vieraillekin. Yltäkylläisyyden piti näkyä myös viinassa. Joillain paikoin uskottiin, että isännän hyvä humala vahvistaisi viljan kasvua seuraavana kesänä.

Kekrinä syötiin alun perin alueelle ominaisia ruokia, mutta symbolista merkitystä oli erityisesti kekrilampaalla, jota syötiin karjaonnen säilyttämiseksi. Muita ruokia olivat muun muassa lammaskeitto ja veririeska, talkkuna, makkara ja kala.

TIESITKÖ? Kekriin (keyriin tai köyriin) liittyi ennen paljon taikuutta ja tapoja, jotka kiellettiin 1700-luvun alussa. Ankara kielto hävitti suuren osan laulu- ja muuta vanhaa tapaperinnettä.

Martinpäivä yhdistyy kekriin ja Martti Lutheriin

Martinpäivää vietetään 10. marraskuuta pyhän piispa Martinuksen muistoksi. Luterilaisessa maailmassa Martinpäivä liittyy myös Martti Lutherin kunnioittamiseen.

Suomessa juhla on jäänyt vuosien varrella unohduksiin, mutta perinteisesti se on yhdistetty kekrin viettoon. Martinpäivällä on muiden pyhimysjuhlien tapaan pakanallinen pohja.

Martinpäivä oli alun perin germaaninen sadonkorjuujuhla, johon liittyi runsas syöminen ja juominen. Silloin teurastettiin kotieläimet, jotka eivät olisi selvinneet talven yli. Näihin eläimiin kuului muun muassa hanhi, josta muodostui juhlan pääruoka. Etelä-Ruotsissa vietetään vielä Martinpäivää, jolloin herkutellaan hanhella ja pääaterian yhteydessä tarjoillaan voimakkaasti maustettua, hanhen verestä valmistettua mustakeittoa. Martinpäivän herkkuihin on kuulunut hanhen ja mustakeiton lisäksi erilaiset leivonnaiset, kuten Martinpäivän sarvet, piippusuiset pullaukot ja rinkilät.

TIESITKÖ? Martinpäivänä alkoi talonpojilla uusi tilivuosi. Silloin solmittiin maista uudet vuokrasopimukset ja maksettiin palvelusväen palkat.

Halloween on kelttiläistä perua

Sana halloween tulee englantilaisista sanoista All Hallows’ Eve eli pyhäinpäivän aatto. Sen juuret ovat kelttiläisessä Samhain-sadonkorjuujuhlassa, jonka aikana valmistauduttiin vastaanottamaan uutta vuotta. Keltit uskoivat, että silloin kuolleiden henget yrittivät vallata ihmisiä. Harhauttaakseen henkiä keltit pukeutuivat eläinasuihin. Kristinusko alkoi vaikuttaa halloweeniin 700-luvulla, kun paavi Bonifatius IV korvasi pakanallisen juhlan kristillisellä pyhäinpäivällä. Yhdysvaltoihin halloween-perinne siirtyi skotlantilaisten ja irlantilaisten siirtolaisten mukana.

Karkki vai kepponen?

Useimmissa maissa pyhäinpäivä on ensimmäinen marraskuuta ja sen aatto halloween 31. lokakuuta. Suomessa pyhäinpäivän ajankohta sijoittuu lokakuun viimeisen päivän ja marraskuun ensimmäisen viikonlopun välille, mutta yleensä halloweenia vietetään lokakuun viimeisenä viikonloppuna.

Halloween on erityisesti lasten ja nuorten juhla. He kiertävät ovelta ovelle herkkujen toivossa huutaen “karkki vai kepponen?”.  Naamiaisasut ovat olennainen osa karnevaalihenkistä juhlaa.

Kurpitsojen huippusesonki

Kurpitsalyhdystä on aikojen saatossa muodostunut halloweenin tärkein tunnus. Irvistävä kurpitsa tunnetaan myös englanninkielisellä nimellä jack o’lantern. Legendan mukaan juoppo nimeltä Jack kiristi pirulta lupauksen, ettei hänen sielunsa joutuisi helvettiin. Jackia ei kuitenkaan hyväksytty taivaaseen. Sen sijaan piru heitti hänelle helvetistä hiilen, jonka mies säilöi evääksi ottamansa nauriin sisään lyhdyksi. Siitä lähtien Jackin sielu on etsinyt itselleen sopivaa lepopaikkaa pienen naurislyhdyn valossa. Nauris vaihtui kurpitsaksi perinteen levittyä Yhdysvaltoihin siirtolaisten mukana. Koverretun kurpitsan sisuksesta valmistetaan maassa myös herkkuja juhlapöytään, kuten kurpitsakeittoa ja kurpitsapiirakkaa.

TIESITKÖ? Meksikossa halloweenin vastine on kuolleiden päivä, Día de los Muertos.  Etelä-Amerikassa halloween tunnetaan taas nimellä Noche de Brujas eli noitien yö.

Isänpäivänä keräännytään syömään yhdessä

Isänpäivän viettäminen on äitienpäivän tapaan tullut Suomeen Yhdysvalloista.

Vuonna 1949 ruotsalaiset kauppiaat esittivät isänpäivän viettämistä kaikissa Pohjoismaissa, mutta Suomessa isänpäivä vakiintui viralliseksi liputuspäiväksi vasta vuonna 1987. Isänpäivää vietetään marraskuun toisena sunnuntaina.

Isänpäivällä ei ole yhtä selkeitä perinteitä kuin äitienpäivällä, mutta aamiaisen tarjoilu vuoteeseen tai ainakin isän herättäminen onnittelulaululla on perheissä yleistä. Ravintoloiden isänpäivänlounas on myös lainattu äitienpäiväperinteestä.

TIESITKÖ? Ensimmäisen kerran isänpäivää vietettiin 5. heinäkuuta 1908 Länsi-Virginiassa Yhdysvalloissa. Vuonna 1924 Yhdysvaltojen presidentti teki päätöksen, että isänpäivä on virallinen juhlapäivä.