Uusimaa

Meren läheisyys tärkeässä osassa

Pitkä kesä ja edullinen meri-ilmasto ovat jättäneet jälkensä Uudenmaan ruokakulttuuriin. Meri on mahdollistanut yhteydet etelään ja itään ja tarjonnut rannikkoseudulla kalaa päivittäisiin tarpeisiin. Uudellamaalla on perinteisesti käytetty monenlaisia kaloja: silakkaa, kilohailia, kuoretta, nahkiaista, haukea, ahventa, siikaa ja lohta. Ennen kalaa säilöttiin kuivaamalla, suolaamalla tai hapattamalla, mutta nykyään tuoretta kalaa voi hakea toreilta ja kauppojen kalatiskeiltä. Helsingin Kauppatorilla on myös järjestetty syksyiset silakkamarkkinat jo vuodesta 1743.

Kartanot tapojen välittäjinä

Kartanot olivat Uudellamaalla ruokailuun ja ateriointiin liittyvien tapojen välittäjiä. Jo 1700–1800-lukujen vaihteessa suurissa kartanoissa oli Ruotsista saadun esimerkin mukaan kasvitarhoja, joissa kasvatettiin piparjuurta, raparperia, viinimarjoja ja omenapuita.

Kasvisten käyttö levisi kartanoista kansan keskuuteen ensiksi oman maakunnan alueelle ja myöhemmin vierailujen kautta muualle Suomeen.
Suomenlinnan rakentaminen ja varuskuntien upseeri- ja herraselämä myös nostivat ja monipuolistivat ruokakulttuurin tasoa. Perunaa kypsennettiin aluksi vain kokonaisina, mutta perunanviljelyn yleistyessä opittiin hyödyntämään muitakin kypsennystapoja. Perunapuuron valmistus levisi Inkoosta muuallekin maakuntaan. Inkoon puuroa voidaankin pitää Uudenmaan maakuntaruokana.

Vahva kahvilakulttuuri

Kun Helsingistä tuli maamme pääkaupunki, alueen ravintola- ja kahvilaelämä alkoi kehittyä. Konditoriat saavuttivat suosiota kahvin ja makeiden herkkujen ystävien keskuudessa. Itä-Uudellamaalla onkin vahva konditoria- ja kahvilaperinne vaalittavanaan. Porvoon konditorioissa tarjottiin jo 1800-luvulla Venäjän keisarin mukaan nimettyjä, murotaikinasta valmistettuja aleksanterinleivoksia. Muita herkkuja olivat mazariinit, napoleoninleivokset, tuulihatut ja runebergintortut. Hiekkakakut ja kinuskitortut kuuluvat myös Itä-Uudenmaan perinneleivonnaisten joukkoon.